Keitä kuolinpesän osakkaat ovat?
Kuolinpesä on vainajan varojen ja velkojen muodostama oikeushenkilö. Sen osakkaita eli perikuntaa ovat ne henkilöt, joilla on oikeus pesän varoihin tai jotka hallinnoivat pesää yhdessä perinnönjakoon asti.
Kuolinpesän osakkaita ovat kolme ryhmää:
- Perilliset — perintökaaren mukaisen perimisjärjestyksen mukaiset sukulaiset
- Yleistestamentin saajat — henkilöt, joille vainaja on testamentannut osuuden pesästään
- Leski — jos hänellä on avio-oikeus vainajan omaisuuteen ja ositusta ei ole tehty
Huom: Legaatinsaaja (henkilö, jolle on testamentattu yksittäinen esine tai rahasumma, esim. "10 000 € tyttärenpojalle") ei ole kuolinpesän osakas, ellei legaatti käytännössä kata koko pesän varoja.
Perimisjärjestys — perintökaaren parenteelit
Suomen perintökaari jakaa vainajan sukulaiset kolmeen parenteeliin eli perillisryhmään sen mukaan, kuinka läheistä sukua he ovat vainajalle. Pääsääntö on yksinkertainen: jos ensimmäisestä parenteelista löytyy elossa oleva perillinen, seuraavat parenteelit jäävät kokonaan perinnöttä.
1Ensimmäinen parenteeli — rintaperilliset
Vainajan lapset ja heidän jälkeläisensä. Jos lapsi on kuollut ennen vainajaa, hänen lapsensa (eli vainajan lapsenlapset) astuvat hänen sijaansa. Tämä on niin sanottu sijaantulo-oikeus, joka jatkuu rajattomasti alenevassa polvessa.
Jos vainajalla on rintaperillisiä, heillä on aina oikeus lakiosaan — puoleen lakimääräisestä perintöosuudestaan — testamentista riippumatta.
2Toinen parenteeli — vanhemmat ja heidän jälkeläisensä
Jos vainajalla ei ole rintaperillisiä, perivät hänen vanhempansa. Jos jompikumpi vanhempi on kuollut, hänen osuutensa menee vainajan sisaruksille (sijaantulo-oikeus). Jos sisaruskin on kuollut, osuus menee hänen lapsilleen, ja niin edelleen.
Sisaruspuolet perivät vain oman vanhempansa osuuden kautta.
3Kolmas parenteeli — isovanhemmat
Jos toisestakaan parenteelista ei löydy perillisiä, perintö menee vainajan isovanhemmille. Jos jompikumpi isovanhempi on kuollut, hänen osuutensa menee hänen lapsilleen — eli vainajan setä-, eno- tai tätisuhteille. Huomaa: serkut eivät peri. Perintöoikeus pysähtyy isovanhempien lapsiin.
Jos kolmannestakaan parenteelista ei löydy perillistä eikä vainaja ole tehnyt testamenttia, perintö menee valtiolle.
Aviopuolison (lesken) asema
Leski ei ole automaattisesti perillinen — perintökaari asettaa hänet ensimmäisen ja toisen parenteelin väliin. Lesken asema riippuu siitä, oliko vainajalla rintaperillisiä.
Jos vainajalla oli rintaperillisiä
Tällöin rintaperilliset perivät ja leski ei peri lain nojalla lainkaan. Leski on silti kuolinpesän osakas avio-oikeutensa perusteella siihen asti, kun ositus on tehty. Leskellä on myös oikeus pitää yhteisenä kotina ollut asunto hallinnassaan jakamattomana.
Jos vainajalla ei ollut rintaperillisiä
Tällöin leski perii vainajan kokonaan. Vainajan toissijaiset perilliset (esim. vanhemmat ja sisarukset) saavat osuutensa vasta lesken kuoltua. Toissijaiset perilliset eivät ole lesken eläessä kuolinpesän osakkaita, mutta heidät on kutsuttava ensiksi kuolleen puolison perunkirjoitukseen.
Avioehtosopimuksen vaikutus
Avioehto voi rajata tai poistaa avio-oikeuden. Jos avioehto sulkee avio-oikeuden kokonaan pois eikä leski peri (esim. rintaperillisten ollessa elossa), leski ei ole kuolinpesän osakas. Hänet on silti kutsuttava perunkirjoitukseen.
Avopuoliso ei peri. Suomen laki ei tunne avopuolisoa perillisenä — ei edes pitkän yhteiselämän tai yhteisten lasten perusteella. Avopuoliso voi saada omaisuutta vain testamentilla. Tämä on yleinen yllätys — harkitse testamentin tekemistä.
Testamentinsaajat osakkaina
Testamentit jaetaan kahteen ryhmään sen mukaan, mitä niissä on testamentattu:
Yleistestamentti — osakkuus syntyy
Yleistestamentissa saaja saa murto-osuuden (esim. "puolet pesästä") tai koko pesän. Yleistestamentin saaja on kuolinpesän osakas ja osallistuu pesän hallinnointiin.
Legaatti (erityistestamentti) — ei osakkuutta
Legaatissa testamentataan yksittäinen esine tai rahasumma ("isoisän kello pojanpojalle", "10 000 € veljentyttärelle"). Legaatinsaaja ei ole kuolinpesän osakas. Hänellä on ainoastaan oikeus saada testamentattu esine tai summa, kun pesä on selvitetty.
Käytännön esimerkkejä
Esimerkki 1: Naimisissa, kaksi lasta, ei testamenttia
Vainaja oli naimisissa ja hänellä oli kaksi aikuista lasta. Ei avioehtoa, ei testamenttia.
Esimerkki 2: Naimisissa, ei lapsia, molemmat vanhemmat elossa
Vainaja oli naimisissa, ei rintaperillisiä, vanhemmat elossa. Ei testamenttia.
Esimerkki 3: Naimaton, lapseton, vain sisar elossa
Vainaja oli naimaton, ei lapsia. Vanhemmat kuolleet. Vainajan yksi sisar on elossa, toinen kuollut (jätti jälkeensä kaksi lasta).
Esimerkki 4: Avoliitossa 20 vuotta, yhteinen lapsi
Vainaja eli avoliitossa 20 vuotta, pariskunnalla on yksi yhteinen lapsi. Ei testamenttia.
Esimerkki 5: Yleistestamentti ystävälle
Vainaja oli leski. Lapsia ei ole. Hän on tehnyt yleistestamentin, jossa 1/2 pesästä menee pitkäaikaiselle ystävälle ja 1/2 sisarelle.
Miten osakkaat selvitetään perukirjaa varten?
Osakkaiden selvittäminen on yksi perukirjan tärkeimmistä osista. Jos osakas jää merkitsemättä, se voi johtaa myöhempiin riitoihin ja jopa oikeuskäsittelyyn.
1. Tilaa vainajan sukuselvitys
Sukuselvitys on katkeamaton virkatodistusten ketju vainajan 15. ikävuodesta kuolinpäivään. Selvityksestä ilmenevät vainajan perheenjäsenet: vanhemmat, sisarukset, puolisot (nykyiset ja entiset) sekä lapset.
Sukuselvityksen tilauspaikka riippuu siitä, missä vainaja on asunut ja onko hän kuulunut seurakuntaan:
- Digi- ja väestötietovirasto (DVV) — kaikki 1.10.1999 jälkeiset tiedot, sekä kirkkoon kuulumattomat
- Evankelis-luterilainen kirkko — seurakunnan jäsenyyden ajalta ennen 1.10.1999
- Ortodoksinen kirkko — vastaavasti omien jäsentensä osalta
- Kansallisarkisto — luovutetulla alueella asuneiden osalta
Sukuselvitys on tilattava erikseen jokaiselta paikkakunnalta ja seurakunnalta, jossa vainaja on asunut tai johon hän on kuulunut. Lue yksityiskohtainen opas sukuselvityksen tilaamiseen →
2. Hanki elossaolotodistukset
Jokaisen elossa olevan osakkaan on oltava virallisesti elossa vainajan kuolinhetkellä — tämä on todistettava. Elossaolotodistus (virkatodistus) tilataan Digi- ja väestötietovirastosta tai seurakunnasta.
Poikkeus: jos osakkaan tiedot ilmenevät vainajan sukuselvityksestä (esim. lapset ja puoliso usein ilmenevät), erillistä elossaolotodistusta ei tarvita.
3. Lähetä kutsu perunkirjoitukseen
Kaikille osakkaille on lähetettävä kutsu perunkirjoitustilaisuuteen. Kutsu voidaan lähettää sähköpostilla tai postilla. Pidä kirjaa lähettämisestä — osakkaan poissaolo ei estä perunkirjoitusta, mutta kutsu on osoitettava lähetetyksi.
Palvelussamme: Perunkirja.fi hoitaa sukuselvitysten tilaamisen ja osakkaiden selvittämisen osana palvelua. Sinun ei tarvitse miettiä yksinäsi, mihin soittaa — järjestelmä ohjaa ja asiantuntija varmistaa, että kaikki osakkaat on tunnistettu oikein.
Milloin leski on osakas, milloin ei?
Lesken asema on yleinen hämmennyksen lähde. Tässä tiivistys:
- Leski on osakas, kun hänellä on avio-oikeus vainajan omaisuuteen ja ositusta ei ole tehty (tämä on yleisin tilanne)
- Leski on osakas, jos hän perii vainajan (ei rintaperillisiä)
- Leski on osakas, jos hän on yleistestamentin saaja
- Leski ei ole osakas, jos avioehto sulkee avio-oikeuden täysin pois eikä leski peri — mutta hänet on silti kutsuttava perunkirjoitukseen
Lue tarkemmin lesken perintö- ja hallintaoikeuksista →
Kuolinpesän hallinto — yhteispäätökset
Kuolinpesän osakkaat hallinnoivat pesää yhdessä perinnönjakoon asti. Pääsääntö on, että kaikki merkittävät päätökset — omaisuuden myynti, pesän ottaminen haltuun, ulkopuolisen edustajan valtuutus — vaativat kaikkien osakkaiden suostumuksen.
Käytännön toimintaa varten osakkaat voivat valtuuttaa yhden heistä (tai ulkopuolisen) hoitamaan pesän juoksevia asioita. Valtuutus kannattaa tehdä kirjallisesti.
Jos osakkaat ovat riitaisia tai hallinnointi ei onnistu yhteistyössä, käräjäoikeudelta voidaan hakea pesänselvittäjää.
Perinnöstä luopuminen — osakkuus päättyy
Perintökaaren mukaan perillinen voi luopua perinnöstä joko ennen vainajan kuolemaa (tehokas luopuminen) tai kuoleman jälkeen ennen siihen ryhtymistä.
Jos luopuminen tehdään oikeaoppisesti ennen perintöön ryhtymistä, perillisen sijaan tulevat hänen jälkeläisensä (ns. sijaantulo). Luopuja ei ole kuolinpesän osakas eikä maksa perintöveroa — vero menee sille, jolle perintö lopulta menee.
Tärkeää: Perintöön on "ryhdytty", jos perillinen on jo ottanut pesän varoja, hallinnoinut niitä tai muuten käyttänyt omistajanoikeuksia. Tällöin luopuminen katsotaan verotuksessa lahjaksi, ja sekä luopuja että saaja voivat joutua maksamaan veroa.
Osakkaiden selvittäminen mukana kiinteähintaisessa palvelussa
Perunkirja.fi kerää tarvittavat tiedot, ohjaa sukuselvityksen tilaamisessa ja asiantuntija tarkistaa osakasluettelon ennen kuin perukirja valmistuu. Kiinteä hinta 249 € sisältää kaiken — ei tuntilaskutusta monimutkaisista perhetilanteista.
Kokeile ilmaiseksi →